SAHTI

Pelkistetysti kerrottuna, muinaisolut oli esi-isillemme ruokaa ja oluen tekemisestä huolehtivat naiset. Voidaankin sanoa naisten olevan oluen seppiä. Jokapäiväisen ruoan lisäksi olut oli myös vaurauden mitta ja sillä oli sosiaalinen merkityksensä. Muinaisoluen kulta-aika oli 1000-luvulle asti. Uuden uskonnon myötä perinteisen oluen rinnalle syntyi niin sanottu kaupallinen olut. Olut muuttui fyysisesti, valmistus painottui panimoihin ja siitä opittiin poistamaan viljan proteiinit. Työstä vastasivat nyt miehet.

Maaseudun köyhtyessä viljaa ei enää voitu tehdä olueksi. Syntyi leipäkulttuuri, missä vilja syötiin kuorineen. Jäljelle jäi oikeastaan vain juhlaolut, joka sai käytännön syistä nimekseen sahti. Sahti nimi juontuu päätöksestä pistää olut verolle. Määräystä kierrettiin nimittämällä kotona tehtyä juomaa saftiksi eli mehuksi. Kysymyksessä oli viime vuosituhannen mahtavin verolobbaus, mistä syystä monet uskovat vielä tänä päivänäkin, ettei sahti ole olutta. Todellisuudessa se on kuitenkin kaikkien oluiden äiti.

Sahdin valmistus tapahtuu perinteisin menetelmin, perinteisistä raaka-aineista, ilman lisäaineita. Valmista sahtia ei suodateta eikä pastöroida, vaan se nautitaan tuoreoluena. Sahdin tekotapa on käsityövaltainen. Sahti lukeutuu maailman epätavallisimpiin ja selkeimmin erottuviin mallasjuomiin, ja se on yksi Länsi-Euroopan viimeisistä alkuperäisistä oluista. Sahtia voitaisiin myös kuvailla termillä ”etno-olut”.

Sahti on nimisuojattu ja käyttää EU:n määrittelemää APT, aito perinteinen tuote tunnusta perustuen erityiseen tuotanto- tai valmistustapaan ja luonteeseen.Sahdin valmistajan tulee täyttää erityisluonteen täyttymisen edellyttämät vähimmäisvaatimukset ja valvontamenetelmät.